Loiset - Kertomuksia koventuneiden arvojen Suomesta

Loinen. Sana, joka saa inhon väristykset kulkemaan selkärankaa pitkin. Sana, jossa on paljon tunnelatausta. Mikä on loinen? Ensimmäisenä mieleen nousee inhottava parasiitti, joka levittää tauteja ja näännyttää isäntäeläimensä toimintakyvyttömäksi. Entä kuka kutsuu kanssaeläjiään loisiksi? Aika moni internetin villeillä keskustelupalstoilla, joissa puhutaan avoimesti loislaumojen elättämisestä verorahoilla sekä työnvälttelystä.

NIMETÖN Ikä: 36-vuotta Koulutus: Taide-ja lasialan artesaani Tulot: Työkokeilu 720e/kk, asumistuki 124€/kk Ravintola-alan oppisopimuskoulutus huhtikuusta 2016 alkaen.

NIMETÖN Ikä: 36-vuotta Koulutus: Taide-ja lasialan artesaani Tulot: Työkokeilu 720e/kk, asumistuki 124€/kk Ravintola-alan oppisopimuskoulutus huhtikuusta 2016 alkaen.

Sanan alkuperä tulee Kreikan sanasta parasitos, syödä jonkun kanssa. Suomessa loinen on kuvannut myös henkilöitä, jotka elivät vanhassa agraariyhteiskunnassa kaikista heikoimmassa asemassa: maattomia, pätkätöistä toiseen kulkevia ja toisten nurkissa asuvia ihmisiä. Siis sellaisessa tilanteessa olevia ihmisiä, joihin yhä suurempi osa lukeutuu tahtomattaan, sairauden, valinnan tai huonon työllisyystilanteen kautta. Sanan merkitys viittaa puhekielessä edelleen johonkuhun joka syö yhteisestä kuormasta ja kuluttaa yhteiskunnan resursseja antamatta mitään vaihdossa tilalle.

Vuoden 2016 helmikuussa Suomessa oli työttömiä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 248 000 ja työttömyysaste oli 9,4 prosenttia. Vuonna 2015 avoimia työpaikkoja löytyi taas keskimäärin 28 900. Työvoimaa on siis vapaana yli kahdeksankertainen määrä jokaista avointa työpaikkoja kohti. Lisäksi työssäkäyviä köyhiä on Suomessa arvioitu olevan yli puoli miljoonaa. Ilmiön taustalta löytyy mm. pätkä- ja vuokratöiden yleistyminen. Lisäksi joka viides yksinäisyrittäjä jää tuloissa köyhyysrajalle tai sen alapuolelle. Köyhyysraja määritellään yksinasuvan ihmisen kohdalla olevan 1190 euroa kuukaudessa.

Tilannetta ei myöskään helpota kasvava vuokrataakka kotitalouksien kuluissa. Vuokrataso on kohonnut maassamme kymmenessä vuodessa keskimäärin 4,07€ neliöltä. Vapailla markkinoilla vieläkin enemmän.

Ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan, että jokaisella on oikeus työhön, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Lisäksi jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot. 90-luvun lamasta lähtien indeksikorotuksia on jätetty tekemättä ja etuuksia leikattu. Ihmisoikeuksien julistus asettaa myös nopeasti yleistyneet nollatyösopimukset erikoiseen valoon.

Yhä suurempi joukko ihmisiä joutuu elämään joko kokonaan tai osittain tulonsiirtojen varassa. Sosiaali- ja terveysministeriö totesi jo vuonna 2011, ettei toimeentulotuki riitä kattamaan edes kohtuullista minimikulutusta. Toimeentulotuen tiedetään tutkitusti vähentävän köyhyyttä mutta ei poistavan sitä kokonaan. Euroopan neuvoston huomautus aiheesta ei ole johtunut Suomessa toimenpiteisiin. Poliittinen tahto ei myöskään ole riittänyt estämään kaikista heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvia leikkauksia. Pitkäaikaistyöttömiä on vuonna 2016 jo noin 130 000 kappaletta. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo pitkäaikaistyöttömyyden ja rakenteellisen työttömyyden olevan vaikea yhteiskunnallinen ongelma.

Työttömän ihmisen ajatellaan helposti olevan joutilas omasta tahdostaan ja hyväosaisuuden olevan ihmisen omaa ansiota vaikka tutkimustieto kertoo toista. Työn tuottavuus mitataan euroissa ei yhteiskuntaan leviävässä hyvinvoinnissa. Alat, jotka eivät taivu arvotettaviksi tuottavuusmittarin mukaan ovat ensimmäisiä säästökohteita. Mainittakoon näistä kulttuuriala, jonka välilliset vaikutukset liittyvät mm. ostovoiman lisääntymiseen paikallistaloudessa.

Erilaisten elämänvalintojen- ja tilanteiden ymmärrys näyttää vähentyneen talouskriisin pitkittyessä. Köyhyys periytyy, työmarkkinat muuttuvat mutta pysyykö Suomi perässä? Mikä on tuottavaa työtä ja keitä ovat nämä nykyajan “loiset” Suomi Oy AB:ssä? 


Projekti sisältää viisi henkilöhaastattelua kuvineen. Projekti jatkuu vuosien 2016-2017 aikana.


NIMETön, ikä: 36 vuotta

Se oli tavallaan sellainen nuoruuden hairahdus. Mä olin niin kuin lumoutunut siitä lasin kauneudesta kun sen läpi paistaa valo. Sä oot sillai niin kuin: Aahh mä oon timanttiluolassa. Sillai sokaistuu siitä kauneudesta. 17-vuotiaana mä alotin sen taide-ja lasiartesaani koulun ja silloin mä myös muutin pois kotoo. Mulla kesti tosi kauan se valmistuminen koska mä en millään saanut motivaatioo suorittaa sitä koulua loppuun. Ja sitten se ilmapiiri ja ne ihmiset mun ympärillä oli tosi painostavia ja ahdistavia. Niin siitä ei tullut mitään ja sit mä menin sellaselle luuserikurssille. Se on semmonen, jota työkkäri järjestää syrjäytyville nuorille. Mä olin silloin 21-vuotias.

Aika vähäistä ne polut ja voimavarat ovat olleet mitä mulle tarjoiltiin siinä vaiheessa. Mun mielestä se koko järjestelmä oli kuin melkein vaan huijausta. Kun mä meen kouluun, mä joudun ottamaan opintolainaa. Valtio myöntää sen niin kun sormia napsauttamalla. Mulle tuli vähän sellanen fiilis, että jos mä olisin tiennyt miten tää homma menee niin mä en olis ehkä lähtenyt ollenkaan kouluttautumaan ainakaan tolle alalle. Koska mä kuvittelin, että saan olla taiteilija ja tehdä jotain luovaa mutta samanaikaisesti se on kuitenkin teollinen ala. Niin sit mulla ois muka työtä siellä. Mutta nykypäivänä ei kirkkoja rakenneta eikä kukaan halua asuntoihinsa kaari-ikkunoita ja sit on Ikea, josta sä voit ostaa Tiffany-varjostimia. Niin ei mulla ole töitä. Kun se koulu oli vihdoin ja viimein ohi niin siitä sitten synty semmonen niin sanottu kapina. Mä en enää halunnut pistää tikkua ristiin tän yhteiskunnan eteen koska se ei tullut mua vastaan kun mää pyysin siltä apua.

Kasvukipuja

Mulla oli tosi paljon siihen aikaan ongelmia mun oman seksuaali-identiteettini kanssa. Ett se oli vaikea paikka mulle ja siihen ei saanut tukee. Ainoastaan oli joku Setan vertaisryhmä ja se mun mielestä tuntu tosi älyttömältä ja typerältä. Totta kai se auttaa joitain. Nykypäivänä asiat on onneks pikkasen erilailla mut silloin oli vähän kurja meininki vielä vaikka se oli sitä murroskautta. Ensinnäkään ite mä en millään lailla meinannut hyväksyä, ett mä oon homoseksuaalinen. Se oli tosi rankkaa mulle. Ja ympäristöstä tuleva tuki, ei sellaista niin ku tavallaan ollu. Ja sitä kautta sä vaivut pitkään depressioon, yrität kieltää itseltäs elämisen ja alat käyttää huumeita.

Jossain vaiheessa elämä alkoi tietyllä tavalla tasaantumaan. Aloin saamaan rohkeutta, että ihmiset pystyy loppupeleissä hyväksyy mut koska mä pystyin ite hyväksyy itseni. Sen jälkeen mä aloin aktivoitumaan eli hain erilaisiin taidegallerioihin työharjoitteluun ja työkokeiluun palkkatuella. Sitä kautta sitten tavallaan oon pysynyt järjissäni koska jos ei tee töitä niin sä alat pikkuhiljaa kuihtuu pois ja muutut ohueks ja läpinäkyväks. Niin kuin näkymättömäks ittelles. Työ voi olla kukkasien istuttamisesta kirjastokirjojen järjestelyyn. Ei sen tarvii olla aivokinurgiaa tai autojen pesemistä.

Velkojen maksumieheksi

Mä tapasin todella hurmaavan ihmisen, joka oli todella komea ja mielenkiintonen. Erittäin karismaattinen ja charmantti. Sellanen oikee silmänkääntäjä. Asuin hänen kanssaan sellasessa isossa asunnossa keskustassa ja meillä oli siinä tavallaan yhteinen vuokrasopimus. Meillä oli aluksi tosi paljon ongelmia vuokranmaksun suhteen. Jouduttiin kerään rahaa koska samanaikaisesti mä maksoin myös mun opintolainaa KELA:lle takas. Tää kyseinen henkilö teki niin, että se alko varastaa pikkuhiljaa siitä meidän yhteisestä vuokrarahakirstusta. Yhtenä päivänä kun mää päätin, että nyt mä vien ne sinne pankkiin huomasin, että siitä puuttuu rahaa. Minä ja mun kumppanini oltiin ainoat, jotka tiesi missä ne rahat on. Mä en mistään saanut niitä sillä hetkellä hankittua. Sitten mä menin sosiaalihuoltoon ja sieltä soittettiin tällä vuokrahenkilölle ja selitettiin mun tilanne. Ja, että jos ois maksettu tää puuttuva summa niin olisinko saanu asua siinä vielä kuus kuukautta. Tää vuokraemäntä joutu valitettavasti kieltäytymään koska mun kumppani oli soittanut heille ja uhkaillu heitä.

Sillä oli varmaan joku narsistinen persoonallisuushäiriö koska siis sehän myös pahoinpiteli mua. Silti mä en suostunut näkeen sitä totuutta vaan suljin silmäni. Että osittain se oli myös mun vika tai semmonen fiilis siitä mulle tuli. Sitä alkaa syyttää itteensäkin. Se kaikista pahin pahoinpitely oli kun multa lähti taju kun se kuristi mua meijän eteisessä. Ja sen äiti siis seiso siinä taustalla ja itki hysteerisenä ja kilju.

Tää vuokrajuttu meni oikeuteen. Mä olin ite jotenkin niin ahdistunut ja depression kourissa etten mä pystynyt meneen sinne oikeussaliin. Enkä mä pystynyt hommaan ketään, joka olis pystynyt tukeen tai auttamaan mua tässä. Niin sitten mun koko elämä meni ulosottoon. Tää on vaikuttanut mun luottamukseen ihmisiin ja niin edelleen. Vuokra-asunnon saaminen on todella hankalaa. Vaikka sä olisit maksukykyinen jos sulla on merkintä siellä luottotiedoissa niin sä et mitenkään pysty selittää sitä. Puhelinliittymien avaaminen on mahdotonta. Mulla on prepaid-liittymiä ainoastaan. Sä et saa osa-maksulla mitään. Mikä toisaalta on hyvä juttu koska sitten ei kerry laskuja mutta se hankaloittaa tiettyjä asioita aika paljo. Mää oon aika kauan ollut kuitenkin tässä tilanteessa. Olikohan se 2003-2004 lähtien, joskus sinä aikana. Nyt tän uuden tilanteen myötä mää yritän päästä velkaneuvontaan.

Unelmia kohti

Mun työhistoria on koostunut pääasiassa kaikista mahdollista yhdistelmätuista ja tälläsistä näin. Että ei oo ollut sinänsä ihan vakavaa-vakavaa työtä. Ihan oikeesti mä haluan tehdä elokuvia. Se on se mun juttu. Musta tulee todella hyvä ohjaaja. Mutta tossa yhtenä päivänä kun mä kotona mietin kuinka hienosti mä tuun tekeen niitä elokuvia niin tajusin ettei mulla ole minkäänlaista varallisuutta ja mahdollisuutta tehdä indie-elokuvia. Mä en voi tehdä ite kaikkea. Mun täytyy palkata tiimi ympärille, joka auttaa mun näkemyksen toteuttamisessa. Aattelin, että mä koulutan itselleni uuden ammatin rahoittaakseni tätä ja koska ihmiset aina haluu juoda kahvia ja kaljaa niin ehkä mä saan töitä sitä kautta. On mahdotonta, että mä menisin 36-vuotiaana elokuvakouluun. Mä en saa siihen minkäänlaista tukee enkä siunausta mistään suunnasta koska se on aika epätodennäköistä, että mä työllistyisin.

Musiikki on ollu pikkulapsesta lähtien tosi iso juttu. Mun mummu sano, ett mä olin helppo lapsi. Kaikki muut mun serkut oli tosi hulluja, juoksi ja kilju ympäri kämppää. Mulle kun anto kattilankansia ja kutomispuikot niin mä olin ihan omassa rauhassani ja paukuttelin niitä. Ja jos mulle anto kanteleen mä olin monta tuntia sen kanssa. Pihalla mä vaan kuuntelin lintujen laulua ja viheltelin niiden kanssa. Ett se musiikki on ollut tosi aikasin mukana ja se on tavallaan voimavara ja intohimo, joka pitää sitä draivia päällä. Ja sit sellaset mystiset visiot ja hullut ideat, joista mä sit haluan alkaa tekemään elokuvia.

Tää työttömyys-asia on mun mielestä myös ihan älytön. Kuinka monta kymmentätuhatta meitä on työttömänä ja työpaikkoja on vaan muutama tuhat? Pitäis olla niitä työpaikkoja enemmän, ja niissä täytys olla turvallista olla ja perustuki sitä kautta. Silloin ihminen kokee, että sillä on sosiaalisesti turvallinen olo ja se luo tällöin myös ympäristöön turvallisuutta. Sitten ei oo niin paljon rikollisuutta eikä masentuneisuutta. Eikä oo syrjäytyneisyyttä.



SOILI SARELLI, 47-vuotta

Mä oon aina ollut köyhä. Köyhästä kodista ja tehnyt pienipalkkaisia töitä, ja opiskellut pienillä tuloilla. Ollut pienillä tuloilla työttömänä, pienillä tuloilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Mulla on hyvin tarkkaan laskettu budjetti. Tiedän tarkalleen paljon menee rahaa mihinkäkin. Paljonko kuluu vessapaperia, paljon kuluu pillurättejä, paljonko kuluu tiskiainetta. Jos haluaa ostaa uuden tiskiharjan se pitää ostaa semmosessa kuussa kun ei joudu ostamaan roskapusseja. Se pitää erikseen huomioida. Mulla oli kesällä ihmissuhdekriisi ja mä itkin. Itkin ja itkin monta päivää peräkkäin ja niistin. Mulle tuli semmonen huoli, että riittääkö mulla vessapaperi siihen asti, että saan seuraavan kerran rahaa.

Semmosessa tilanteessa kun rahat tulee tilille kello yks yöllä niin välittömästi lähtee Zooplussan tilaus. Se on kuukauden ruoat kissoille. Vaikka mä kuinka kurauttaisin budjettini niin kissoilla ainakin on ruokaa ja hiekkaa ja kaikkea. Se on tärkeää. Ja sitten maksetaan vuokra ja sähkölasku ja kännykän prepaid-liittymä. Ja sitten mulla on yleensä noin 60 euron ruokabudjetti kuukaudelle. Mulle ei oo tullut sanomalehteä kahteenkymmeneen vuoteen. Mikä on monille ihmisille ihan luonnollista, että aamulla tulee sanomalehti. Bussikortissa on sen verran latinkia aina, että mulla on kolme kaupunkireissua kuukaudessa. Täältä on kahdeksan kilometriä keskustaan. Joskus on pakko saada joku kirja tai jotain tämmöistä. Jos ostan jonkun kolmenkympin kirjan niin sitten syön makaronia ja tomaattimurskaa viikon, pari. Joutuu tekemään valintoja siitä mikä on tärkeää.

Mun tilannehan on se, että pikavippien takia luottotiedot meni. Ja multa ulosmitataan. Mutta mun tulot on niin pienet, että multa saadaan ulosmitata vain 36€ kuussa. Kesäsijainen ei heti ottanutkaan sitä ulosottoa ja mulla oli neljäkymppiä ylimäärästä rahaa käytössä kaks kuukautta. Sillä rahalla mä ostin kaikkia ekologisia ihanan tuoksusia suihkuaineita ja naamavoiteita. Mä olin niin pitkään kärsinyt tunnontuskia ja sitä paitsi ne ekologiset haisee paremmalle. Tämmönen itsensä hemmottelu on mahdollista jos tapahtuu jotain yllättävää. Mulle se neljäkymppiä extraa on ihan valtava raha.

Eläke perustulona

Tavallaan se toimeentulon epävarmuus oli ihan hirveetä kun ei voinut tietää, että tuleeko se seuraava työkkäriraha tai tuleeko se seuraava asumistuki. KELA lähetti koko ajan käsittämätöntä postia. Pitäis tehdä sitä, tätä ja tuota. Milloin milläkin syyllä uhkasivat, että joku lopetetaan.

Soili Sarelli, Ikä: 47-vuotta, Tulot: Työkyvyttömyyseläke 800€/kk, asumistuki 300€/kk, Koulutus: Ylioppilas erityispedagogiikan opintoja, Opiskelee Viita-akatemiassa kirjoittamista, Kissojen suojeluyhdistys Kisun aktiivinen jäsen

Soili Sarelli, Ikä: 47-vuotta, Tulot: Työkyvyttömyyseläke 800€/kk, asumistuki 300€/kk, Koulutus: Ylioppilas erityispedagogiikan opintoja, Opiskelee Viita-akatemiassa kirjoittamista, Kissojen suojeluyhdistys Kisun aktiivinen jäsen

Sairastuin vuonna 2003. Ensin oltiin sairaslomilla ja sitten oltiin kuntoutustuella. Oisinko mä 8-9 vuotta ollut ihan pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Vielä kaks vuotta sen jälkeen jouduin ottamaan rauhottavan jos mulle tuli virallisen näköinen kirje. Mä pelkäsin, että mun eläke otetaan pois. Nyt mulla on tavallaan niin kuin perustulo. Eli mulle tulee seittämäs päivä eläke ja se tulee hamaan hautaan asti ja sitten kun täytän 64-vuotta niin se vaihtuu vanhuuseläkkeeks. Mulle työssä käyminen ei ole mikään itseisarvo. Tärkeää on se, että pystyy elämään hyvää elämää ja hyvää arkea. Mä en tällä hetkellä ole työkuntoinen, enkä koskaan tule olemaankaan. Mulla on lääkitys kohdillaan mutta väsyn helposti. Talvet on vaikeita. Mä saatan viikkokausia vaan olla kotonani. Nyt mulla on tavallaan niinku turvattu toimeentulo. Se raha varmasti tulee. Pystyy suunnittelemaan paremmin ja tuntemaan olonsa turvalliseks. Mulle jopa hoitava psykiatri sano: Eläkkeelle siirtymistä voisi käyttää jopa hoitokeinona.

Konkreettisia ongelmia

Monet sellaiset asiat, jotka ihmiset ottaa itsestäänselvyyksinä ovat mulle mahdottomia. Esimerkiksi mun kissalla oli pissailuongelmia. Se protestoi ja pissaili sänkyyn, että sais huomiota ja kauheen hässäkän aikaan kun piti viedä petivaatteita pesuun. No nyt se on lopettanut sen kyllä mutta mulla on kissankusema sänky ja mulla ei ole varaa ostaa itselleni uutta sänkyä. Ett tää nyt suunnilleen edellyttäis pienehköä lottovoittoa tai jotain semmoista. Jos kissa sairastuu mun pitää lainata joltain, ja eläinlääkärit on kalliita kun ne on yksityisiä kaikki. Pitää lainata joltain sitä rahaa, ja sen pitää olla heti ja sit se maksetaan pienissä erissä takaisin. Se vaikuttaa budjettiin monen kuukauden ajan. Kun maksaa viiskyt euroa kuussa kolmensadan laskua niin siinä menee puolvuotta.

Ja sit tämmönen kysymys, että lähetkö kaljalle? Emmä voi, ei mulla ole rahaa. Jos mun kanssa haluaa dokata pitää tulla kaljojen kanssa tänne. Mun talous pikkasen parani, ett mulla on tähän yleiseen alkoholin käyttöön 27 euroa kuussa. Valkkaritonkka maksaa sen 27 euroa. Se on mun osuus ja sit tulee tää mun ystävä ja sillä on koppa tai kaks kaljaa. Ja sit me dokataan täällä pari päivää. Mutta se ei ole isopalkkanen niin baarissa me ei voida dokata sen rahoilla. Että pitää sitten ostaa halvinta Pirkka-kaljaa. Ja sit mulla on se valkkaritonkka, että pääsee viettämään sosiaalista elämää.

Asuntoon kuuluu vyötiäinen

Kirjat ja kissat on se mihin menee rahat jos on pikkasenkin jotain ylimääräistä. Mä olen kissojen suojeluyhdistys Kisun aktiivinen jäsen. Mulla on näitä ensikotikissoja. Eli sellanen koditon kissa asustelee täällä mun luona tiskipöydän alakaapissa ja odottaa, että se kesyyntyy niin paljon, että voi etsiä oman pysyvän kodin. Syyskuussa tuli ensimmäinen kissa. Se oli hirveen nätti ja kesy ja se meni heti. Sit tuli sellaset Hermiina ja Vikilii. Vikilii oli niin läheisissä väleissä mun oman kissan kanssa, että mä otin sen nyt omaks. Rouva Tikru on ollut tuolla allaskaapissa nyt kaks kuukautta. Se käy syömässä, laatikolla ja kävelee täällä ja raapii raapimapuuhun mutta enimmän ajan se viettää tuolla allaskaapissa. Se on vielä niin ujo.

Mä kirjotan ihan vakavissani. Joskus aikoinaan oon kirjoittanut runoja. Sain pienen perinnön taannoin ja julkaisin kokoelman omakustanteena. Opiskelen Viita-akatemiassa kirjoittamista kolmatta vuotta ja valmistun sieltä nyt huhtikuussa. Sen myötä aloin kokeilemaan proosan puolelle. Kokoelma absurdia lyhytproosaa on kustantajalla luettavana ja jännittää kovasti. Kirjoitan lyhyitä absurdeja tarinoita, missä ei saada asumistukea koska asuntoon kuuluu vyötiäinen. Tai isännöitsijä on laittanut lapun: Metvursti on huumetta. Kaikki asunnot tarkastetaan metvurstin syönnin varalta. Tälläistä Kelan byrokratiaa siis. Viistoista vuotta sen jälkeen kun olin päässyt työkkäri, kela, sosku-rumbasta irti mä pystyin kirjoittamaan siitä silleen, että se oli hauskaa ja aukes muillekin. Kun sen lukee joku ehkä sitä enemmän ymmärtää niitten ihmisten tilannetta.