Ikä: 47-vuotta, Tulot: Työkyvyttömyyseläke 800€/kk, asumistuki 300€/kk, Koulutus: Ylioppilas erityispedagogiikan opintoja, Opiskelee Viita-akatemiassa kirjoittamista, Kissojen suojeluyhdistys Kisun aktiivinen jäsen

Ikä: 47-vuotta, Tulot: Työkyvyttömyyseläke 800€/kk, asumistuki 300€/kk, Koulutus: Ylioppilas erityispedagogiikan opintoja, Opiskelee Viita-akatemiassa kirjoittamista, Kissojen suojeluyhdistys Kisun aktiivinen jäsen

soili sarelli

Mä oon aina ollut köyhä. Köyhästä kodista ja tehnyt pienipalkkaisia töitä, ja opiskellut pienillä tuloilla. Ollut pienillä tuloilla työttömänä, pienillä tuloilla työkyvyttömyyseläkkeellä. Mulla on hyvin tarkkaan laskettu budjetti. Tiedän tarkalleen paljon menee rahaa mihinkäkin. Paljonko kuluu vessapaperia, paljon kuluu pillurättejä, paljonko kuluu tiskiainetta. Jos haluaa ostaa uuden tiskiharjan se pitää ostaa semmosessa kuussa kun ei joudu ostamaan roskapusseja. Se pitää erikseen huomioida. Mulla oli kesällä ihmissuhdekriisi ja mä itkin. Itkin ja itkin monta päivää peräkkäin ja niistin. Mulle tuli semmonen huoli, että riittääkö mulla vessapaperi siihen asti, että saan seuraavan kerran rahaa.

Semmosessa tilanteessa kun rahat tulee tilille kello yks yöllä niin välittömästi lähtee Zooplussan tilaus. Se on kuukauden ruoat kissoille. Vaikka mä kuinka kurauttaisin budjettini niin kissoilla ainakin on ruokaa ja hiekkaa ja kaikkea. Se on tärkeää. Ja sitten maksetaan vuokra ja sähkölasku ja kännykän prepaid-liittymä. Ja sitten mulla on yleensä noin 60 euron ruokabudjetti kuukaudelle. Mulle ei oo tullut sanomalehteä kahteenkymmeneen vuoteen. Mikä on monille ihmisille ihan luonnollista, että aamulla tulee sanomalehti. Bussikortissa on sen verran latinkia aina, että mulla on kolme kaupunkireissua kuukaudessa. Täältä on kahdeksan kilometriä keskustaan. Joskus on pakko saada joku kirja tai jotain tämmöistä. Jos ostan jonkun kolmenkympin kirjan niin sitten syön makaronia ja tomaattimurskaa viikon, pari. Joutuu tekemään valintoja siitä mikä on tärkeää.

Mun tilannehan on se, että pikavippien takia luottotiedot meni. Ja multa ulosmitataan. Mutta mun tulot on niin pienet, että multa saadaan ulosmitata vain 36€ kuussa. Kesäsijainen ei heti ottanutkaan sitä ulosottoa ja mulla oli neljäkymppiä ylimäärästä rahaa käytössä kaks kuukautta. Sillä rahalla mä ostin kaikkia ekologisia ihanan tuoksusia suihkuaineita ja naamavoiteita. Mä olin niin pitkään kärsinyt tunnontuskia ja sitä paitsi ne ekologiset haisee paremmalle. Tämmönen itsensä hemmottelu on mahdollista jos tapahtuu jotain yllättävää. Mulle se neljäkymppiä extraa on ihan valtava raha.

ELÄKE PERUSTULONA

Tavallaan se toimeentulon epävarmuus oli ihan hirveetä kun ei voinut tietää, että tuleeko se seuraava työkkäriraha tai tuleeko se seuraava asumistuki. KELA lähetti koko ajan käsittämätöntä postia. Pitäis tehdä sitä, tätä ja tuota. Milloin milläkin syyllä uhkasivat, että joku lopetetaan.

soiliIMG_9597.jpg

Sairastuin vuonna 2003. Ensin oltiin sairaslomilla ja sitten oltiin kuntoutustuella. Oisinko mä 8-9 vuotta ollut ihan pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Vielä kaks vuotta sen jälkeen jouduin ottamaan rauhottavan jos mulle tuli virallisen näköinen kirje. Mä pelkäsin, että mun eläke otetaan pois. Nyt mulla on tavallaan niin kuin perustulo. Eli mulle tulee seittämäs päivä eläke ja se tulee hamaan hautaan asti ja sitten kun täytän 64-vuotta niin se vaihtuu vanhuuseläkkeeks. Mulle työssä käyminen ei ole mikään itseisarvo. Tärkeää on se, että pystyy elämään hyvää elämää ja hyvää arkea. Mä en tällä hetkellä ole työkuntoinen, enkä koskaan tule olemaankaan. Mulla on lääkitys kohdillaan mutta väsyn helposti. Talvet on vaikeita. Mä saatan viikkokausia vaan olla kotonani. Nyt mulla on tavallaan niinku turvattu toimeentulo. Se raha varmasti tulee. Pystyy suunnittelemaan paremmin ja tuntemaan olonsa turvalliseks. Mulle jopa hoitava psykiatri sano: Eläkkeelle siirtymistä voisi käyttää jopa hoitokeinona.

KONKREETTISIA ONGELMIA

Monet sellaiset asiat, jotka ihmiset ottaa itsestäänselvyyksinä ovat mulle mahdottomia. Esimerkiksi mun kissalla oli pissailuongelmia. Se protestoi ja pissaili sänkyyn, että sais huomiota ja kauheen hässäkän aikaan kun piti viedä petivaatteita pesuun. No nyt se on lopettanut sen kyllä mutta mulla on kissankusema sänky ja mulla ei ole varaa ostaa itselleni uutta sänkyä. Ett tää nyt suunnilleen edellyttäis pienehköä lottovoittoa tai jotain semmoista. Jos kissa sairastuu mun pitää lainata joltain, ja eläinlääkärit on kalliita kun ne on yksityisiä kaikki. Pitää lainata joltain sitä rahaa, ja sen pitää olla heti ja sit se maksetaan pienissä erissä takaisin. Se vaikuttaa budjettiin monen kuukauden ajan. Kun maksaa viiskyt euroa kuussa kolmensadan laskua niin siinä menee puolvuotta.

Ja sit tämmönen kysymys, että lähetkö kaljalle? Emmä voi, ei mulla ole rahaa. Jos mun kanssa haluaa dokata pitää tulla kaljojen kanssa tänne. Mun talous pikkasen parani, ett mulla on tähän yleiseen alkoholin käyttöön 27 euroa kuussa. Valkkaritonkka maksaa sen 27 euroa. Se on mun osuus ja sit tulee tää mun ystävä ja sillä on koppa tai kaks kaljaa. Ja sit me dokataan täällä pari päivää. Mutta se ei ole isopalkkanen niin baarissa me ei voida dokata sen rahoilla. Että pitää sitten ostaa halvinta Pirkka-kaljaa. Ja sit mulla on se valkkaritonkka, että pääsee viettämään sosiaalista elämää.

parasites_Soili_paappa_web.jpg

ASUNTOON KUULUU VYÖTIÄINEN

Kirjat ja kissat on se mihin menee rahat jos on pikkasenkin jotain ylimääräistä. Mä olen kissojen suojeluyhdistys Kisun aktiivinen jäsen. Mulla on näitä ensikotikissoja. Eli sellanen koditon kissa asustelee täällä mun luona tiskipöydän alakaapissa ja odottaa, että se kesyyntyy niin paljon, että voi etsiä oman pysyvän kodin. Syyskuussa tuli ensimmäinen kissa. Se oli hirveen nätti ja kesy ja se meni heti. Sit tuli sellaset Hermiina ja Vikilii. Vikilii oli niin läheisissä väleissä mun oman kissan kanssa, että mä otin sen nyt omaks. Rouva Tikru on ollut tuolla allaskaapissa nyt kaks kuukautta. Se käy syömässä, laatikolla ja kävelee täällä ja raapii raapimapuuhun mutta enimmän ajan se viettää tuolla allaskaapissa. Se on vielä niin ujo.

Mä kirjotan ihan vakavissani. Joskus aikoinaan oon kirjoittanut runoja. Sain pienen perinnön taannoin ja julkaisin kokoelman omakustanteena. Opiskelen Viita-akatemiassa kirjoittamista kolmatta vuotta ja valmistun sieltä nyt huhtikuussa. Sen myötä aloin kokeilemaan proosan puolelle. Kokoelma absurdia lyhytproosaa on kustantajalla luettavana ja jännittää kovasti. Kirjoitan lyhyitä absurdeja tarinoita, missä ei saada asumistukea koska asuntoon kuuluu vyötiäinen. Tai isännöitsijä on laittanut lapun: Metvursti on huumetta. Kaikki asunnot tarkastetaan metvurstin syönnin varalta. Tälläistä Kelan byrokratiaa siis. Viistoista vuotta sen jälkeen kun olin päässyt työkkäri, kela, sosku-rumbasta irti mä pystyin kirjoittamaan siitä silleen, että se oli hauskaa ja aukes muillekin. Kun sen lukee joku ehkä sitä enemmän ymmärtää niitten ihmisten tilannetta.